*

Päijänteen, Humberin ja Havelin rantojen väliltä

Länsi-Berliiniä uhkaa "Turun tauti"

  • Länsi-Berliiniä  uhkaa  "Turun  tauti"

Länsi-Berliinin  bulevardilehtenä   aikanaan  tunnettu  BZ  (aikanaan lännen Berliner Zeitung) julkaisi perjantaina 29.11.13   Länsi-Berliinin kuolinilmoituksen. 

 

Kysymys  on siitä, että useat  miehitysajan lännen rakennukset ovat hävinneet  tai häviämässä.   Muutama vuosi sitten purettu Deutschlandhalle  oli toki ajalta ennen sotia ja  muistetaan Göbbelsin puheiden näyttämönä, mutta oli  pitkään 90-luvulle länsiberliiniläisten suurten viihdetapahtumien ja sisäurheilun osoite. Kongressikeskus  ICC   messualueen laidassa on uhattuna, ja jopa  Europa  Centerin  ja Gedächtniskirkon välisen aukion Weltkugel.  Monet länsiberliiniläiset  kahvila- ja ravintolainstituutiot  ovat  poistuneet,  viikonlopun jutuissa mainittiin mm Cafe Möhring, jolla oli kaksi toimitilaa  Kudammilla.  Ellen väärin muista, suuremman Möhringin tiloissa  aloitti kahvilan lopetettua  Berliinin  Seppälä, joka tosin ei kovin kauaa menestynyt.

 

Länsi-Berliini oli   oikeastaan hyvin kodikas  kaupunki, suuresta  asukasmäärästään huolimatta.  Enklaaviluonne  oli työnnetty mielestä pois ja  aika harvat  kävivät  itäpuolella, jos sukulaisia  ei siellä ollut.  Bussilinjoille riittivät pääasiassa kaksinumeroiset luvut.   Vuoten 1984 saakka  (alkaen muurin rakentamisesta) länsiberliiniläiset boikotoivat idän hallinnoimaa  kaupunkirata  S-Bahnia, jonka junat kuitenkin ajoivat tyhjinä, tosin vuoden 1972 jälkeen suljettiin paljon reittejä. Kaupunkia leimasivat ruostuneet ja hylätyt asemat.

 

Muurin avauduttua  mikään ei  palannut täysin entiselleen.   Länsi-Berliinin  "viimeisenä iltana"   8.11.89  istuin  keskustassa kirkkoa vastapäätä olleessa  ravintola  Doyardissa, tyypillinen näkymä  juomarahoissa kitsailemattomista harmaapäistä tädeistä ja  nuorista aikuisista,  joista osa muuttanut Länsi-Berliiniin välttääkseen  BRD:n asepalveluksen ja päästäkseen Länsi-Berliinin vapaampaan ilmapiiriin.  Seuraavana iltana maisemassa pistivät silmään lukuisat itäberliiniläisten perheiden lastenvaunut.

 

Hyvän ajankuvan  Länsi-Berliinistä   saa mm suomalaistaustaisen  Gitte  Lauströerin  kirjasta  Berlin - öppen stad.  Se ilmestyi  Schildtsin  kustantamana  1983,  saatavana ilmeisesti vain antikvariaateista ja kirjastosta. 

 

Helsingin Sanomat  julkaisi  pitkään  toimittaja  Esko Lumikeron pakinoita  Länsi-Berliinistä.  Lumikero oli muuttanut kaupunkiin kaiketi  jo 70-luvun alussa.  En tiedä, onko Lumikeron pakinoita koottu jotenkin.

 

Suomalaisia taitaiteilijoita, etenkin oopperan alalta, kaupunkiin asettui  tai vieraili säännöllisesti.  Walton Gröönroos  oli   Philharmonien   Matteus-passion keskeisissä rooleissa  monia vuosia  1980-luvulla.

 

Muutoinhan  Länsi-Berliini oli suomalaisille aika katveessa.   Lentää piti  Hampurin tai Franfurtin kautta  ja viimeinen osuus länsiliittoutuneiden kolmen yhtiön koneilla  ilmakäytävissä.  Pan Am tosin alkoi tarjota non-stop lentoa Tukholmasta uusilla  ATR:illään  jo 80-luvun puolella,  kiertäen ilmakäytävän kautta.  Finnair  lensi  DDR:n puolella ja kaupungista etelään sijaitsevalle  Schönefeldin  kentälle, mutta  sieltä Länsi-Berliini  oli  kuitenkin hieman hankalan ja epämukavan matkan takana, ainakin omasta mielestäni. Finnairilla oli  kuitenkin edustava ja näkyvä kaupunkitoimisto lännessäkin,  hotelli Intercontinentalin liepeillä.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olen vieraillut "DDR":ssä kolme kertaa 80-luvulla työmatkalla. Niistä kerroista yhden yhteydessä yövyin ensin Länsi-Berliinissä, jossa seuraavana päivänä vuokrasin auton, jolla ajoin kolleegani kanssa Check Point Charlien läpi itäpuolelle jatkaen sieltä matkaa Rostockiin. Loppujen lopuksi auto jäi sitten Lyypekkiin, jonne ajoimme Rostockista muutaman päivän kuluttua.

Kokemukseni perusteella Länsi-Berliinistä silloin verrattuna nykyiseen sanoisin kyllä, että tietty eristyneisyys siellä tuntui ilmassa ja ihmisten asenteessa. Ei se ollut sataprosenttisesti samanlaista Länsi-Saksaa kuin vaikkapa München, Hampuri, Frankfurt, j.n.e. Nyt Berliini elää uutta kukoistuskauttaan ja on ennen kaikkea nuorten reppumatkailijoiden suosiossa. En ymmärrä miksi BZ kirjoittaa moista artikkelia.

Käyttäjän jniinisto kuva
Juhani Niinistö

Monia pieniä asioita. Tietenkään Berlin (West) ei ollut kuin muu Bundesrepublik, eihän Berliini ollut osa BRD:tä, monet asiat erilaisia ja Bundin avustukset vielä helpottivat elämää.. Toisaalta enklaavisuus oli mielessä, mutta sitä ei tarvinnut arkipäivän elämässä kohdata - ellei matkustanut pois.. BZ:n listassa oli mukana myös poistuneita populaari-instituutioita kuten Poliisiorkesteri ja Schönebergin poikakuoro..joka lauloi "sisukkaita" Berliini-lauluja propagandaroolissa 60-luvun alun vaikeina vuosina ja oli mm RIASin hengennostatussarjassa Insulaner - joka teki terävää pilkkaa DDR:stä..

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset